Kumpulan tarina
Kumpulan siirtolapuutarha on vanhin Helsingin kaupungin perustamista puutarhoista. Kaupungin johto aloitti sen suunnittelun sisällissodan jälkeen 1923, valtuusto hyväksyi suunnitelmat 1924 ja ensimmäiset palstat annettiin vuokralle 1926. Vuoden 1929 lopussa kaikki Kumpulan palstat oli vuokrattu. Nykyään alueella on 268 palstaa kooltaan 250 – 400 m2.
Palstojen vuokrasopimukset tehtiin suoraan kaupungin kanssa. Kumpulan Siirtolapuutarhayhdistys ry perustettiin kehittämään vuokralaisten yhteistoimintaa, perustava kokous pidettiin 27.7.1927. Yhdistykseen liittyi heti 30 henkilöä, eivät kuitenkaan kaikki vuokralaiset. Jäsenistö kasvoi viljelijöiden nähdessä jäsenyyden hyödyt.
Alku siirtolapuutarhassa oli vaatimaton. Kaupunki oli rakentanut perusinfran: kulkuväylät ja muutaman vesipostin. Maaperä oli kovaa savea, ja sen saanti viljelykuntoon vaati palstalaisilta kovaa työtä. Ensimmäisten siirtolapuutarhamajojen pinta-ala oli vain noin 6 m2, ja ne suunniteltiin tilapäistä oleskelua sekä työkalujen säilyttämistä varten. Yöpyminen oli alkuun kielletty, eikä ympärivuotista asumista ei ole myöhemminkään sallittu.
Elisabeth Koch, suomalaisen puutarhasuunnittelun pioneeri ja yksi Kumpulan siirtolapuutarhan perustajista, laati Kumpulan yleisten alueiden suunnitelman ja palstojen mallisuunnitelmia vuokralaisten käyttöön. Suunnitelmissa oli paino hyötykasveissa: hedelmäpuissa, marjapensaissa ja juures- ja vihannespenkeissä. Ruokakasvit olivat tärkeitä varsinkin taloudellisesti vaikeina aikoina.
Palstoille oli kuitenkin alun perinkin suunniteltu myös koristekasvien ympäröimiä kahvittelupaikkoja, ja jo varhain viljelijät hankkivat yhteisostoina esimerkiksi ruusuja ja kukkasipuleita.
Vuosikymmenien aikana viljelykasvit ja -menetelmät ovat muuttuneet. Hyötyviljelyn pinta-ala on vähentynyt, ja torjunta-aineisiin perustuvasta sadon maksimoinnista on siirrytty arvostamaan ekologisuutta. Viime vuosina omatuotantoon perustuva luomuruoka on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kotieläinten pito palstoilla on ollut kiellettyä lukuun ottamatta sota-aikaa ja muutamaa sen jälkeistä pulavuotta.
Kumpulan suunnittelu edustaa 1920-luvun klassismia. Alueen asemakaava perustuu tiukkaan symmetriaan. Ainutlaatuisen pääporttirakennuksen suunnittelua johti kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Porttirakennus on peruskorjattu 1997 – 1998. Kerhotalon kaupunki rakennutti vuonna 1934 pohjoismaisia siirtolapuutarhapäiviä varten. Rakennuksen sisätiloja on muutettu ja rakennusta laajennettu useita kertoja, palstalaisten talkoillakin.
Alueen palvelut kohentuivat vähitellen. Vuosikymmeniä tultiin toimeen metsänreunan puuseillä. Ensimmäiset vesivessat saatiin Kerhotaloon 1990 ja pääporttirakennukseen 2000. Peseytyminen toimi piha, pensaat ja ämpäri -periaatteella olympiakesään 1952, jolloin Kumpulan maauimala valmistui. Ensimmäiset suihkut tulivat puutarhaan 1984 talkoillla rakennetun varastorakennuksen yhteyteen. Palstojen vesihuoltokin parantui ja vihdoin vuonna 1969 jokaiselle palstalle tuli oma vesipiste. Alueella on kuitenkin nykyisinkin vain kesävesi. Viemäröinti ulottuu vain julkisiin tiloihin ja toimii vain kesäkaudella.
Aluksi mökeissä ei ollut myöskään sähköä ja alueellakin vain pari sähkötolppaa. Kerhotalo sai sähköt 1938, mutta mökkien sähköistys käynnistyi vasta 1960-luvun alussa. Ensin oli kesäsähkö, mutta vuonna 2000 Kumpula siirtyi ympärivuotiseen sähköön. Jätehuollossa siirryttiin vähitellen kaupungin jätehuollon piiriin ja nykyiseen lajitteluun. Jätteiden poltto lakkasi vasta 1991.
Yhteisöllinen toiminta on ollut siirtolapuutarhassa aina vilkasta. Alussa tärkeä oli ympäri vuoden toiminut opintokerho, jossa kartutettiin viljelytaitoja. Pian syntyi myös harrastusryhmiä: laulukuoro, tanhuryhmä, näytelmäpiiri, käsityökerho yms. Urheilutoiminta oli suosittua. Pienempien lasten hoitoa varten palkattiin lasten leikittäjä. Satokaudella kaikilta palstoilta piti osallistua vartiointivuoroihin.
Hyvin varhain käynnistettiin myyjäistoiminta, joka on sittemmin laajentunut. Avoimet juhannusjuhlat olivat suuri ponnistus, mutta muodostivat myös naapuruston perinnetapahtuman usean sukupolven ajan. Jäsenistön omia juhlia ja illanviettoja on järjestetty eri muodoissa. 1970 – 1980-luvulla kesäkausi päätettiin naamiaisiin. Kerhotalolla toimi pitkään kioski ja sunnuntaisin rokkatarjoilu.
Yhteistyö muiden siirtolapuutarhojen on ollut vilkasta. Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa oli vuosia yhteinen kerho, ja jopa yhteisiä hiihtokilpailuja järjestettiin. Retket toisiin siirtolapuutarhoihin olivat suosittuja. Monena vuosikymmenenä tehtiin myös ulkomaanmatkoja, usein osana Siirtolapuutarhaliiton järjestelyjä.
Jäsenistölle suunnattu Kumpulan Viesti -lehti julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1972. Lehti on korvattu sähköisellä uutiskirjeellä vuodesta 2020 alkaen.
Kuluneen sadan vuoden aikana alueen asema on muuttunut moneen kertaan. Vuokrasopimukset kaupungin kanssa olivat välillä hyvinkin lyhyitä, ja erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla puutarhan olemassaoloa uhkasivat moottoritiesuunnitelmat. Tilanne laukesi, kun vuonna 1993 aloitettiin neuvottelut uudesta, pitkäaikaisesta vuokrasopimuksesta yhdessä muiden Helsingin puutarhojen kanssa. Kumpulan Siirtolapuutarhayhdistyksen osalta uusi vuokrasopimus allekirjoitettiin 24.2.1997. Tällä sopimuksella siirryttiin alueen itsehallintoon, ts. yhdistys vuokraa koko alueen hoito- ja huoltovelvoitteineen kaupungilta ja palstat edelleen jäsenilleen. Kaupunki hoitaa raskasta hoitokalustoa vaativat työt. Sopimus on voimassa vuoden 2026 loppuun.
Kumpulassa on vietetty siirtolapuutarhayhdistyksen merkkipäiviä alusta pitäen, joskus hyvinkin pitkällä kaavalla. 100-vuotista taivalta juhlitaan 2027. Vuonna 2002 tehtiin juhlakirjanen siirtolapuutarhayhdistyksen 75-vuotisjuhlan kunniaksi.