Toimintaa ja tapahtumia vuodesta 1923
1923 Kaupungin rahatoimikamari asetti kaupunginjohtaja Artturi Castrénin aloitteesta toimikunnan selvittämään uuden siirtolapuutarhan perustamista. Jäsenet: puutarhuri Ossian Lunden (Ruskeasuon siirtolapuutarhan sihteeri), kaupunginpuutarhuri Svante Olsson ja asemakaava-arkkitehti Berndt Aminoff. Komitea ehdotti uuden siirtolapuutarhan sijainniksi Kumtähteä (Kumpulaa). Valtuusto myönsi joulukuussa hankkeeseen määrärahan.
Kaupunki perusti myös sosiaalilautakunnan alaisuuteen siirtolapuutarhajaoston siirtolapuutarhatoiminnan hallinnointia varten.
1924 Syyskuussa kaupunginvaltuusto päätti perustaa siirtolapuutarhan. Työt Kumpulassa alkoivat. Kaupunki teetti piiriojat ja salaojat. Täyttömaan tuonti aloitettiin.
1925 Kaupungin asemakaavaosasto suunnitteli alueen asemapiirroksen, joka hyväksyttiin seuraavana vuonna. Siirtolapuutarhaa varten oli varattu n 12 ha alue, josta viljelyalaa oli n 8 ha. Palstoja oli 268 kooltaan 250-400 m2.
1926 Ensimmäiset palstat vuokrattiin. Vuokra-aika oli 20 vuotta, ja vuokra 75 penniä /m2. Vuokranantaja oli tuolloin ja vuosikymmeniä eteenpäin kaupunki. Siirtolapuutarhaneuvojana toiminut Elisabeth Koch laati yksityiskohtaisia suunnitelmia puutarhan yleisistä alueista, ja kasvien istuttaminen aloitettiin. Tavoitteena oli tehdä Kumpulasta mallipuutarha. Ennen vuokra-ajan alkua palstoille varattu maapohja ”kynnettiin ja tasoitettiin”. Elisabeth Koch laati myös palstojen viljelysuunnitelmia.
1927 Ensimmäiset majat rakennettiin alueelle. Maalikuussa pidettiin Kaisaniemen koululla esitelmätilaisuus (esitelmöitsijöinä mm Elisabeth Koch ja puutarhuri Aarne Hellman), jonka yhteydessä perustettiin toimikunta valmistelemaan siirtolapuutarhayhdistyksen perustamista. Virallisesti yhdistys perustettiin 27.7.1927 Juhlakentällä pidetyssä kokouksessa.
Kaupunki palkkasi alueelle puutarhurin, jonka tehtävänä oli hoitaa yleiset alueet ja toimia vartijana. Puutarhurille rakennettiin asunto alueen kulmatontille. Portille saatiin sähkövalo. Pääportti suunniteltiin ja rakennettiin, suunnittelua johti kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Porttirakennuksessa oli pieni kioski sekä varastotilaa käsirattaille, polkupyörille ja viljelijöiden omille työkaluille.
Nuori arkkitehti Antero Pernaja (sittemmin pitkään Teknillisen korkeakoulun professori) laati tyyppipiirustukset majoille. Koko oli alle 6m2.
Ensimmäiset ulkomaiset vieraat saapuivat: siirtolapuutarhaväkeä Ruotsista.
1928 Kaupunki lievensi tiukkaa yöpymiskieltoa ja salli avokuistin rakentamisen majoihin. Yhdistyksessä oli 44 jäsentä. Yhdistyksen aloitteesta palstojen vuokria alennettiin. Vesijohtoveden (vesipostit) käytöstä päätettiin.
Alusta alkaen Kumpulassa kävi paljon vieraita ja kumpulalaiset retkeilivät muissa puutarhoissa sitä mukaa kun niitä alkoi syntyä. Tiedonvaihtoon ja koulutukseen kiinnitettiin paljon huomiota: opintoretkiä, kirjasto, esitelmiä, luentoja ja jopa filmiesityksiä.
1929 Kaikki palstat tulivat vuokratuiksi. Lähes sata majaa rakennettiin. Jäseniä oli 82. Yhdistys mietti keinoja, jolla yhä useampi palstalainen kokisi hyödylliseksi liittyä yhdistyksen jäseneksi.
Kaupungille tehtiin ensimmäinen anomus ”paviljonkin” (= Kerhotalo) rakentamisesta. Kaupungille tehtiin anomus vesijohtoverkon ulottamisesta puutarhan kaikkien teiden varrelle, koska ”kaivoissa vesi oli vähissä ja keskinäinen sopu oli koetuksella”. Veden käyttökorvauksen suuruutta ja keräystapaa suunniteltiin. Vuosittaiset kevätruiskutukset tuhohyönteisiä vastaan alkoivat.
1930 Alueelle saatiin vesijohto. Yhdistys järjesti toimintansa (vesijohdon) tukemiseksi arpajaiset, joissa oli päävoittona mökki. Jäseniä oli yli 100. Yhteistoimintaa edistettiin erilaisin toimikunnin. Urheilu oli suosittua. Hyvää palstanhoitoa kannustettiin aloittamalla palstanhoitokilpailut. Retkiä tehtiin jopa Tukholmaan asti. Yrityksille, kuten Suomen Sokerille lähetettiin anomuksia rahatuesta yhdistykselle.
Suomen Siirtolapuutarhaliitto SSPL perustettiin. KSpy oli yksi liiton perustajajäsenistä ja on ollut sen aktiivijäsen koko ajan: osallistunut SSPL:n tilaisuuksiin ja matkoihin, voittanut usean kerran kiertopalkinnon liiton toimintakilpailussa jne.
1931 Yhdistyksen eri toimikunnat olivat aktiivisia: huvitoimikunta järjesti juhlia, arpajaistoimikunta tuki varojen hankintaa esim. tekemällä käsitöitä arpajaispalkinnoiksi, ja urheilutoimikunta järjesti harrastustoimintaa ja kilpailuja monissa lajeissa ja sarjoissa. Opintokerholla oli tilaisuuksia ympäri vuoden. Järjestysvaliokunta jakoi alueen vartiointivuorot. Opintoretkiä järjestettiin Tallinnaan ja kotimaahan. Kotkan spy kävi kylässä. Vuoden lopussa yhdistyksellä oli 143 jäsentä.
1932 Kumpulan puutarha edistyi ”huonosta ajasta huolimatta”, retket olivat kuitenkin vaikeita järjestää.
1933 Alueelle laadittiin järjestyssäännöt. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 172. Käsityötoimikunta perustettiin, ja Kumpulan Laulajat aloitti toimintansa. Kaupungille lähetetyssä anomuksessa pyydettiin, ettei sakkokorkoa perittäisi vuokranmaksun viivästyessä, koska ”usealla viljelijällä oli vaikeuksia tulojen saannissa ja muiden verojen keräämisessä samaan aikaan”.
1934 Kaupunki päätti vihdoin monen anomuksen jälkeen rakentaa keskusmajan (Kerhotalon). Arkkitehtina oli Wäinö Määttä. Rakennus valmistui Helsingissä järjestettyyn pohjoismaiseen siirtolapuutarhakokoukseen, jonka osanottajille järjestettiin Kumpulassa suuri juhla. Yhdistys hankki ja teki talkoilla kalustoa tähän ”pienenläntään rakennukseen”. Kaupungille jätettiin anomus ”kahlaamon” (kahlausaltaan) ja suihkujen rakentamisesta, koska ”alueella työskenteli yli tuhat henkeä” ja ”uimapaikat ovat kaukana” (Vantaanjoki). Anomukseen ei suostuttu. Yksi jäsen anoi vapautusta jäsenmaksuista perusteena joutuminen sotaväkeen. Kumpulassa oli 261 palstaa, joilla oli 242 majaa. Palstavuokra oli 0,75 mk/m2.
1935 Järjestettiin puutarhanäyttely, jossa kävi ”valtavasti” katselijoita. Kumpulan aloitteesta pidettiin myös puutarhaviljelijöille tarkoitetut luentopäivät, joihin osallistui yli 300 henkeä. Kaupungilta anottiin lupaa suurentaa majoja. Avokuistin tilalle sai jo rakentaa keittokomeron.
1936 Yhdistys ja Suomen Siirtolapuutarhaliitto kokivat raskaan tappion, kun niiden perustamiseen ja toimintaan keskeisesti osallistunut Emil Sallila kuoli.
Alun alkaen vilkkaan juhlatoiminnan osana järjestettiin ”myyjäis- ja syöjäisjuhla”.
1937 10-vuotisjuhlassa oli runsaasti yleisöä, ja siirtolapuutarhaväkeä saapui linja-autoilla muista kaupungeista. Talvisinkin kokoontuvan opintokerhon ohjelmaksi vakiintuivat esitelmät ja käsitöiden teko.
1938 Keskusmajaan asennettiin sähköjohdot, vesijohtoa ei vielä saatu.
1939 Kumpulassakin valmistauduttiin olympialaisiin, joita ei sitten tullutkaan. Halukkuudesta saada palstalle sähkö tehtiin ensimmäinen kysely, joka tuotti kielteisen tuloksen.
1940 Toiminta oli hiljaista talvisodan vuoksi. Viljelytuotteiden käyttöä koulutettiin tuoremehukurssilla, ja tuoremehupuristin hankittiin. Kevätruiskutuksista luovuttiin, kun aineita ei ollut saatavissa. Yhdistys teki esityksen kaupungille penkin saamisesta raitiovaunupysäkille.
1941 Sodan syttyminen teki ajoista poikkeukselliset: juhlia ei järjestetty, asepalveluksessa oleville jäsenille lähetettiin paketteja, sotasairaaloissa vierailtiin. SSPL aloitti kampanjan kanien kasvatuksen lisäämiseksi. Yhdistys päätti, ettei maksunsa laiminlyönneiltä asemiehiltä peritä sakkoa.
1942 Kumpulakin tuki sota-ajan taloutta antamalla varoja valtion lainoihin. Urheilu- ja juhlatoiminta käynnistyi jälleen, tarjoiluna ”korvike” (sikurikahvi).
1943 Lannoitteiden yms. yhteishankinnat olivat vaikeita, kun kaikesta oli pulaa. Invalideja käytiin tervehtimässä, mutta urheilutoiminta oli vähäistä.
1944 Helmikuun kevätkokous jouduttiin peruuttamaan pommitusten takia. Toiminta oli hiljaista, mutta palstoilla uurastettiin.
1945 Rauhan tultua alkoi ”toivon aika”. Majoja suurennettiin, joihinkin vedettiin sähkökin. Polttopuita tilattiin Kansanhuollolta. Juhlia järjestettiin: juhannusjuhlassa oli nyt kokon ja tarjoilun lisäksi ohjelmaakin.
1946 Ruoasta oli edelleen pulaa, niinpä hyvä sato tuli tarpeeseen. Kotitalouslautakunta järjesti säilöntä- ja kasvisruokakursseja keskusmajalla.
1947 Rakennus- ja muu toiminta oli vilkasta. Pidettiin 20-vuotisjuhla. Vieraita oli paljon, ja lapset alkoivat esiintyä juhlissa. Jäsenmäärä ylitti 200.
1948 Tuli kielto kotieläinten pitämisestä – sitä ennen ruokapulan vallitessa palstoilla oli ollut kanoja, kaneja ja jopa possuja.
SSPL:n liittokokous pidettiin Kumpulassa. Järjestettiin kasvi- ja hedelmänäyttely.
1949 Kaupunki rakensi lukollisen takaportin. Aidat ja portit olivat kestoaihe läpi vuosikymmenien neuvotteluissa kaupungin kanssa. Läpikulkijoita ja näpistelijöitä pelättiin. Aluksi sivuportteja ei ollut, ja myös palstalaiset rikkoivat aitoja mennessään asioille. Myös murtoja oli runsaasti, myöhemmin myös ilkivaltaa. Niinpä järjestystoimikunta ja vartiointivelvollisuuden järjestäminen olivat tärkeitä asioita. Kerhotalolta vietiin 1946 pöytäliinat ja pyyheliinat. Vartiovuorosta lintsaamisesta sai sakkoa. Yöpyjillä tuli olla yökortti.
1950 Ainaisjäsenyys poistettiin.
1951 Kumpulalaiset valittivat Kisakylän rakennustyömaan aiheuttamasta häiriöstä.
1952 Olympialaiset toivat kumpulalaisille vihdoin uima- ja pesupaikan maauimalan muodossa. Porttien ja aidan rikkoutumisesta valitettiin: lienevätkö olympiauimarit oikaisseet puutarhan läpi altaalle mennessään. Lapsia oli alueella paljon, ja monen molemmat vanhemmat olivat töissä. Loma-ajat olivat lyhyet ja myös lauantai oli työpäivä. Niinpä lapsille hankittiin kaupungin tuella leikinohjaaja. Myöhemmin tytöillä oli oma leikinohjaajansa ja pojilla urheiluohjaaja. Uimakoulussakin käytiin. Johtokunta tähdensi, etteivät vuokralaiset olleet sallittuja ja majojen talvikäyttö oli kielletty.
1953 Olympialaisten johdosta siirretty 25-vuotisjuhla pidettiin. Tilaisuutta juhlittiin kaksi päivää, vaikka sää aiheutti ongelmia. Mehiläispesiä ei saanut enää pitää palstoilla.
1954 Ostettiin kovaäänislaitteet ja levysoitin. Seisova vesi aiheutti ongelmia, ja kaupunki kunnosti salaojia.
1955 Yhdistyksen säännöt uusittiin. Kumpulassa pidettiin puutarhanäyttely. Osanottajia oli ympäri Suomea, ja ministeri Tyyne Leivo-Larsson avasi.
1956 Kerhotaloa kunnostettiin talkoilla: kalustusta ja ulkovalaistusta parannettiin ja keittiöön saatiin vesijohto. Juhannusjuhlia vietettiin ”aamunkoittoon asti”. Jätehuollosta aiheutui harmia. Naapurit valittivat Koivupolun roskalaatikoiden hajuista, ja laatikot siirrettiin metsänreunaan. Ohjeena oli jo silloin kompostoida jätteitä, muut jätteet tuli polttaa palstalla tynnyrissä. Roskalaatikoihin piti viedä vain se, mitä ei voinut kompostoida tai polttaa. Käytäntö jatkui 1980-luvun lopulle asti.
1957 Mökkien kuisteja uusittiin uusien tyyppipiirustusten mukaisesti. Järjestettiin 30-vuotisjuhla, jossa vihittiin yhdistyksen lippu. Puhelin hankittiin kiivaan keskustelun jälkeen. Siirtolapuutarhajärjestöt alkoivat järjestää ulkomaanmatkoja: SSPL:n matkakohteena 1957 oli Moskova.
1959 Alettiin viettää joulujuhlia. 1959 paikkana oli Kulttuuritalo, myöhemmin juhlia järjestettiin mm. Hermannin seurakuntatalolla ja Elannon tiloissa.
1960 Kisakylän puolelle saatiin panssariverkkoaita, jonka maksoivat pääosin kaupunki ja Kisakylän taloyhtiöt. Yhdistys osti kaupungilta keskusmajan. Aluejärjestön kesäjuhla ml. kesäkisat järjestettiin Kumpulassa. Kumpula menestyi myös SSPL:n 30-vuotisjuhlien yhteydessä pidetyissä henkisissä kilpailuissa Helsingissä. Sähkökaapelien uusimista alettiin ajaa.
1961 Kaupunki lupasi avustaa sähköverkon uusimista. Selväksi tuli kuitenkin, ettei kaikkia viljelijöitä saataisi mukaan. Jänikset olivat jälleen aiheuttaneet suuria tuhoja, ja yhdistys sai luvan ampua niitä.
1962 Alueella vedettiin sähkökaapelit maahan ja ilmassa kulkevat sähköjohdot purettiin pois. Ulkovalaistuslamput asennettiin viiteen pylvääseen.
1963 Sähkötyöt saatiin valmiiksi. Kaupunkia lähestyttiin anomuksella pääporttirakennuksen sähköistämisestä. Seinäpuhelimenkin käyttö oli hankalaa ilman ulkovaloa. Keskusmaja maalattiin ulkopuolelta. Kaupunki järjesti tilaisuuden, jossa kiinnitettiin huomiota eräiden ruiskutusaineiden myrkyllisyyteen.
1964 Saunat ja pesuhuoneet palstoilla kiellettiin. Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle lähetettiin kirje, jossa pyydettiin hävittämään alueen kulkukissat.
1966 Keskusmajasta purettiin puuhella, hankittiin sähköhella, tiskipöytä ja kaappeja. Puretun savupiipun tiilistä tehtiin grilli. Saatiin palkintokaappi ja panssariverkkoaita myös metsän puolelle vanhan piikkilanka-aidan tilalle. Kerhotalon maalaukseen pyydettiin maalilahjoitusta Tikkurilan väritehtaalta. Kaupunkia lähestyttiin useana vuonna lähialueiden teiden turvallisuuden parantamiseksi: valaistus, liikennemerkit, nopeusrajoitukset jne.
1967 Pitkä epävarmuus päättyi, kun kaupunki jatkoi alueen vuokrasopimusta vuoteen 1976 asti. Kerhotalon salia suurennettiin liittämällä siihen osa takahuonetta. Hankittiin kuusi pöytää ja 50 tuolia. 40-vuotisjuhlien illalliselle osallistui 54 kutsuvierasta. Pääjuhlassa 23.7. tervehdyksensä esitti perustajajäsen konsulentti Elisabeth Koch. Juhlat kestivät kolme päivää! Kaupungilta anottiin tälläkin kertaa tukea juhlien järjestämiseen: kiertoajelu ulkopaikkakuntalaisille vieraille. Jälkikäteen kiitettiin Valtion Margariinitehdasta ja Elantoa saaduista ruokatavaralahjoituksista.
1968 Lapsilla oli toimintaa ja nuorisokerho perustettiin. Alueen etelänurkkaan saatiin panssariverkkoaita. Kumpulan spy osallistui tänäkin vuonna SSPL:n toimintakilpailuun. Menestys oli monena vuonna hyvä.
1969 Turpeen ja lannoitteiden välitys porttirakennuksessa aloitettiin. Juhlatoiminta oli vilkasta: kauden päättäjäisiä alettiin viettää naamiaisina. Hankittiin levysoitin, ja Kerhotalolla toimi kioski päämyyntiartikkeleina tupakka ja jäätelö. Kaupunki aloitti vesijohtoverkon uusimisen ja jokainen palsta sai oman hanan pääväylien varrelle.
1970 Kumpulan ja Vallilan yhteiset hiihtokilpailut järjestettiin. Vallilan kanssa oli muutakin yhteistoimintaa: vanha opintokerho oli muuttunut kuukausittain kokoontuvaksi Kumpula-Vallila kerhoksi. Aluejärjestö järjesti matkat Tallinnaan ja Leningradiin.
1971 Keittiön vesijohto uusittiin ja ostettiin 40 hengen ruokailuastiat ja -välineet. Kaupunki tutki alueen kaivot ja tulos oli tyly: vesi oli juomakelvotonta. Näistä vuosista alkoi pitkä epävarmuuden aika siirtolapuutarhojen tulevaisuudesta. Yleiskaavaehdotuksessa siirtolapuutarhoita jäi liikennealueiden alle. Tarvontietä ja Lahdentietä yhdistämään oli suunnitteilla moottoritie, joka olisi kulkenut Kumpulan siirtolapuutarhan yli. Asenteetkin siirtolapuutarhoja kohtaan olivat monesti kielteisiä. Vuoden 1983 suunnitelmissa Koskelantie siirrettiin kuitenkin tunneliin, ja vähän myöhemmin se määriteltiin ”seudulliseksi pääkaduksi, jonka linjausta tutkittiin”.
1972 Vietettiin 45-vuotisjuhlaa. Julkaistiin ensimmäinen Kumpulan Viesti. Välillä jo kuopattu käsityökerho aloitti uudelleen. Hankittiin puhelin, joka oli kesällä palstalaisten käytössä keskusmajalla ja talvisin annettiin vuokralle.
1973 Järjestettiin paljon matkoja ja retkiä, nyt myös nuorten retki ja leiri sekä lasten retki.
1974 Keskusmajalle vuokrattiin televisio. Palstalaiset kävivät iltaisin sitä katsomassa hallituksen valvonnan alla, varsinkin sarjaa Peyton Place, joka olikin tärkein syy television hankintaan. Kaupunki laitatti uuden pääportin ja maalautti aidan. Jäsenmäärä oli yli 300.
1975 Ensimmäiset syysmarkkinat järjestettiin: kukka- ja vihannestori. Keskusmajalle sekä mökkien varastokopeille saatiin laajennusluvat. Kaupungin päättävissä elimissä valmisteltiin tulorajojen asettamista siirtolapuutarhapalstan vuokraajille. Tästä kuitenkin lopulta luovuttiin.
1976 Kerhomajaa laajennettiin talkootyönä. Talkootunteja kertyi pari tuhatta kahden kuukauden aikana. Talkoolaisille tarjottiin arki-illoin kahvia ja voileipiä, viikonloppuna oli hernekeittoa ja pannaria. ”Kerhomaja” alkoi tuntua vaatimattomalta, ja taloa alettiin kutsua Kerhotaloksi. Teatterissa käytiin yhdessä.
Kumpulan vuokra-aikaa jatkettiin 10 vuotta. Vuosivuokrat nousivat kaksinkertaisiksi.
1977 50-vuotisjuhlaa vietettiin 30.-31.7. Juhlapäivällisillä oli lähes 100 kutsuvierasta.
Yhdistys sai kiinteistölautakunnalta luvan ostaa Ruusutie 26 (nykyisin 141) palstan mökkeineen museotarkoituksiin. Mökki ostettiin Lempi Henttiseltä.
Kaupunki ei enää kuljettanut pois jätelaatikoiden roskia, vaan se jäi yhdistyksen huoleksi. Roskia ja oksia poltettiin useita kertoja kesässä Kerhotalon kentällä. Lupa polttoon haettiin ensin kiinteistövirastolta ja myöhemmin poliisilaitokselta.
1978 Museomökki entisöitiin ja avattiin yleisölle 22.7. Mökin ensimmäinen omistaja Ingeborg Laurén osallistui tilaisuuteen. Kaupunki antoi uudet ohjeet palstojen hyväksyttävistä luovutushinnoista.
1979 Normaali vuosi, mutta etanoita oli paljon. Kerhot toimivat vilkkaasti, mukana nyt myös näytelmäkerho, kuoro ja tyttöjen kerho. Tallinnaan tehtiin matka.
1981 Lasten lauluryhmä toimi. Kasvisruokaguru Toivo Rautavaara kävi pitämässä esitelmän.
Jätekuljetukset puhtaanapitolaitokselle alkoivat. Ympäristötietoisuus lisääntyi: ensimmäiset maaperän raskasmetallitutkimukset tehtiin, eikä tulos ollut Kumpulan osalta hyvä: ongelmia aiheuttivat vielä tuolloin Kyläsaaren jätteenpolttolaitos ja liikennepolttoaineiden lyijy.
1982 Vietettiin 55-vuotisjuhlaa. Yhdistyksen kirjastoon hankittiin lainattavaksi 18 uutta ja ajanmukaista puutarhakirjaa. Jo edellisellä vuosikymmenellä oli alettu keskustella ruiskutusten tarpeellisuudesta. Retkellä käytiin Pohjois-Karjalassa. Roskien polttoa omissa tynnyreissä ei enää suositeltu naapureille koituvan hajuhaitan vuoksi. Sen sijaan roskien yhteispolttoa oksien polton yhteydessä kannatettiin, koska se toi säästöä.
1983 Suihku- ja varastorakennuksen (ns. lannoitevaraston) rakentaminen aloitettiin talkoovoimin. Kerhotalolle hankittiin uudet kovaääniset, vahvistin ja nauhasoitin.
1984 Kerhotalon katto uusittiin suurtalkoilla – huopakate. Suihku- ja varastorakennus valmistui, ts. Kumpulaan saatiin ensimmäiset suihkut. Kirjastoon hankittiin 20 uutta kirjaa. Urheilulajeista olivat suosittuja mm kroketti ja tikanheitto.
1985 Suomen Siirtolapuutarhaliiton sihteeriksi valittiin Anja Wirman Kumpulasta. Siirtolapuutarha-lehden 50-vuotisjuhlavastaanotto pidettiin Kumpulan Kerhotalolla. Kerhotalo, suihku- ja varastorakennus sekä sähköpääkeskus maalattiin talkoilla saman sävyisiksi. ”Omenamarkkinat” järjestettiin ensimmäisen kerran.
1986 Vuokrasopimusten uusiminen puhutti kumpulalaisia koko vuoden. Samassa yhteydessä oli esillä puutarhojen siirtyminen ”itsehallintoon” eli asiointi palstalaisten kanssa siirtyisi kaupungilta siirtolapuutarhayhdistykselle, joka vastaisi myös suurelta osin alueen hoidosta. Itsehallinnosta ei kuitenkaan vielä tänä vuonna päästy sopuun. Aluejärjestön rooli neuvotteluissa oli keskeinen. Kumpulan oma ansiomerkki valmistui. Sen suunnitteli yhdistyksen pitkäaikainen aktiivi Sulo Tähtitanner.
1987 Rakennettiin talkootöinä uusi grillikatos Kerhotalon viereen entisen grillin paikalle. Mallina oli Päivärannan siirtolapuutarhan (Kuopio) lettuliiteri. Tanhuryhmä aloitti toimintansa. Kerhotalon lavaa levennettiin, ja se sai kaiteet: tanhuryhmä pääsi esiintymään. Lisäksi hankittiin aloitelaatikot, jotka sijoitettiin pääportille ja Kerhotalolle. Kaupunki kunnosti leikkikenttää.
1988 Harvinaisen kaunis ja lämmin kesä aiheutti alueella jonkin verran vesiongelmia. Tämä näkyi ”melkoisena” käytettynä vesimääränä, josta lasku oli sen mukainen. Mökkien numerointi uusittiin vastaamaan palstojen juoksevaa numerointia. Kerhotalon eteen istutettiin ruusuja.
1989 Heinäkuun lopussa pidettiin ylimääräinen yleinen kokous, jonka asialistalla oli yksi asia: sähkökaapelien uusinta. Kokous ei sitä kannattanut ja asia raukesi. Kerhotalo ja varastorakennus sai peltikatteen.
Kumpulan ja Talin spyt vierailivat Tallinnassa. Jäsenten vastuulla olleesta syysvartioinnista luovuttiin. Siihen asti jäsenet toimivat vuorolistaan mukaan vartijoina elo-syyskuussa klo 19 – 23 välisen ajan. Tuomipihlajat istutettiin talkoilla Koivupolun aidan varteen. Kaupunki antoi taimet.
1990 Kaupungin ja yhdistyksen yhteistyönä valmistuivat vesi-wc:t Kerhotalon päädyssä olevaan entiseen varastotilaan. Nämä olivat alueen ensimmäiset wc:t. Sitä ennen oli käytössä vain puuseet metsän laidalla. Kerhotaloa ei kuitenkaan viemäröity, vaan jätteet menivät sakokaivoon, joka oli ajoittain tyhjennettävä. Ensimmäinen taimitori järjestettiin.
Sähkörahastuksessa siirryttiin mittareiden itselukuun ja ilmoituksiin. Aiemmin alueella kiersivät sähkörahastajat, jotka keräsivät joka mökistä maksut suoraan rahana sähkönkulutuksen mukaan.
1991 Neuvottelut kaupungin kanssa johtivat tulokseen, ja kaupunki päätti uusia Kumpulan koko vesijohtoverkoston vuosina 1992-1993. Metsän puuseet purettiin ja tilalle vuokrattiin muutama bajamaja. Kaupunki aloitti keväällä kokeiluna risujen ja oksien haketuksen Kerhotalon kentällä ja jatkoi sitä aina itsehallintokauden (1997) alkuun asti. Aiemmin kaikki oksat ja muitakin jätteitä oli poltettu kentällä usean kerran kesässä. Jätteisiin alettiin muutenkin kiinnittää enemmän huomiota, ja 1991 kampanjoitiin erityisesti kompostoinnin puolesta.
Kerhotaloon saatiin sisämaalaus, keittiöön uusi liesi, jääkaappipakastin ja uudet kaapit.
1992 Yhdistyksen 65-vuotisjuhlia vietettiin Kerhotalolla ”perhepiirissä”. Omistaja vaihtui vuoden aikana peräti 25 mökissä. Suihkuihin tehtiin perusteellinen remontti.
Kesävesijohtojen ja salaojien kunnostustyöt alkoivat. Aiempi verkosto oli 1920-luvulta. Jäsenet kaivoivat itse palstojen väliset ojat putkitusta varten. Puhelinkaapelitöitä tehtiin kesinä 1992-93 vesijohto- ja salaojatöiden yhteydessä. Varastorakennuksen seinältä varastettiin yleisöpuhelin.
Pasilanväylän rakentamishanke oli esillä. Väylä suunniteltiin kuitenkin rakennettavaksi Kumpulan kohdalla tunneliin.
1993 KSpy ja muu helsinkiläiset spyt aloittivat neuvottelut uudesta vuokrasopimuksesta. Neuvotteluja hoiti aluejärjestön työryhmä.
Kaupungin koko kesän tekemä vesi- ja salaojaverkoston remontti saatiin valmiiksi syksyllä. Samassa yhteydessä asennettiin puhelinkaapeli: palstalaiset voivat nyt halutessaan hankkia kiinteän puhelimen mökkiinsä. Sitä ennen oli ollut pakko turvautua yleisöpuhelimiin pääportin seinässä ja Kerhotalolla.
Kerhotalolle murtauduttiin kolme kertaa, ja yhden murron jäljiltä ulko-ovet jouduttiin uusimaan ja ikkunoita korjaamaan.
1994 Valojuhlien viettäminen elokuun lopussa alkoi. Museomökki entisöitiin.
Varastorakennuksen suihkuihin asennettiin infrapunalämmitin ja ulkovalo. Kerhotalon ulkopenkkien puuosat uusittiin entisten mallien mukaan.
Toukokuussa Kerhotalolle murtauduttiin: kaikki palkinto- ja lahjaesineet vietiin lasivitriinistä, seiniltä sekä keittiöstä. Kaksi esinettä saatiin takaisin poliisilta varsin huonokuntoisina.
1995 Kiinan kansantasavallan suurlähettilään puoliso Madame Wang vieraili juhannusjuhlissa Kumpulassa.
Uuteen vuokrasopimukseen tähtääviä neuvotteluja käytiin ahkerasti. Eniten työtä vaativat vuosivuokran määrittely ja kaupungin vastuulle jäävien alueiden hoito.
Järjestettiin ensimmäinen harrastenäyttely, näytteilleasettajia yli 20, näyttelyvieraita yli 300.
1996 Uusi vuokrasopimusluonnos esiteltiin siirtolapuutarhayhdistyksille helmikuussa, ja KSpy:n ylimääräinen kokous hyväksyi sen 28.3.1996. Alue siirtyi yhdistyksen itsehallintoon. Sopimus on voimassa vuoden 2026 loppuun asti.
Museomökki peruskorjattiin ja maalattiin alkuperäisin värein, värimallit löytyivät alkuperäisistä seinälaudoista. Kaupunginmuseo valvoi korjausta. Mökkiä varustettiin jäsenistön lahjoituksin.
Käytiin Muhevaisilla taimiostoksilla linja-autolla, jotta ostokset saatiin mökille saman tien. Kiinnostus näille ostosmatkoille oli suuri (täysi bussi).
Hankittiin 10 taittojalkaista pöytää ja 60 kpl klaffituolia ennakoiden tulevaa 70-vuotisjuhlaa.
Sähkökaapeliin päässyt vesi katkaisi sähköt keväällä Sireenipolulla mistä aiheutui melkoiset kustannukset. Koivupolulla valaisinpylväs aiheutti myös paljon ongelmia.
1997 Yhdistys allekirjoitti 24.2.1997 kaupungin kanssa uuden, vuoteen 2026 ulottuvan vuokrasopimuksen. Sopimus oli historiallinen kestoltaan – siihenastisten vuokrasopimusten pituus oli ollut korkeintaan 10 vuotta. Vuokrasopimus merkitsi myös perusteellista muutosta siirtolapuutarhayhdistysten asemaan. Sopimus solmittiin ns. itsehallintoperiaatteella, ts. yhdistys vuokraa koko alueen hoito- ja huoltovelvoitteineen kaupungilta, ja vuokraa edelleen palstat jäsenilleen. Aiemmin jokainen jäsen oli ollut vuokrasuhteessa kaupunkiin. Sopimuksen mukaan kaupunki hoitaa raskasta hoitokalustoa vaativat työt, kuten kulkuväylien peruskunnostuksen. Yhdistyksen tehtäväksi jäi yleisten alueiden istutusten hoito. Kaupunki luovutti myös yhdistyksen hallintaan ja hoidettavaksi aidat, pääportin, leikkipaikan välineet, kesävesijohtoverkoston jne. Kaikki rakentaminen tulee saattaa yhdistyksen hallituksen tietoon.
Emäntänä toimi Tuulikki Kallio, ja koko hänen kautensa keittiön huipputuotteet olivat sunnuntain hernekeitto ja pannukakku. Klo 11 jono oli jo pitkä.
Hedelmäpuiden yhteisruiskutuksista luovuttiin, ja luonnonmukaisesta tuholaistorjunnasta järjestettiin luento.
Yhdistyksen 70-vuosijuhlaa vietettiin. Anja Wirman kutsuttiin SSPL:n kunniajäseneksi liittokokouksessa. Kaupunki aloitti pääporttirakennuksen peruskorjauksen syksyllä 1997; rakennus oli luultua huonokuntoisempi. Rakennus tuli valmistuttuaan yhdistyksen hallintaan ja käyttöön kunnossapitovelvollisuudella. Kaupunki purki pois vanhan sähköttömän ”metsäpuuceen”, koska sille ei ollut käyttöä.
Palstalla Ruusutie 150 tapahtui tuhopoltto 20.—21.7.1997 välisenä yönä. Alueella oli 8 sytytettyä palon alkua ja joihinkin mökkeihin oli murtauduttu.
1998 Pääporttirakennuksen entisöinti valmistui. Pääportin pysäköintialueen ympärille pystytettiin valaisinpylväät. Puhelinyhdistys sanoi irti yleisöpuhelimen sen vähäisen käytön vuoksi. Yhdistys osti jäseniään varten kolikkopuhelimen, joka sijoitettiin Kerhotalon seinään.
Jäsenten kirpputoria alettiin järjestää ensin Juhlakentällä, myöhemmin pääportin kummallakin puolen Sireenipolkua.
Museomökille saatiin vanhoja astioita ja kalusteita, jotka taitava puuseppä Martti Kilpeläinen teki talkootyönä.
Uusi pelastusportti rakennettiin Kerhotalon taakse, jossa on kuitenkin vain kevyen liikenteen väylä.
1999 Pääportille suunniteltujen wc- ja suihkutilojen rakentaminen aloitettiin. Orvokkipolun vanha sähkötön puucee korjattiin varastotilaksi.
Pääportin seinien töhrintä jatkui, mutta sotkut poistettiin yhdistyksen toimesta mahdollisimman pian. Nuohous siirtyi mökkiläisten vastuulle.
2000 Pääportin uudet kaksi wc:tä ja suihkutila valmistuivat.
Kumpulassa pidetty ”Luontoilta” lähetettiin suorana televisiosta 16.8. Kaupunki antoi metsästysseuralle luvan jänisten ampumiseen.
Kumpulaan tuli ympärivuotinen sähkö, mikä mahdollisti esim. ulkovalaistuksen ja mökkien peruslämmön talvikaudella. Sähköttömiä mökkejä ei enää ollut.
Kaupungin kanssa käytiin neuvotteluita Kalervonkadun puoleisen vapaa-alueen, ns. siirtolapuutarhurin palstan käytöstä. Kaupunki rakensi alueelle jätehuoltoalueen, mutta tilaa jäi vielä kahdelle mökkipalstalle. Palstat ovat edelleen (2025) perustamatta.
Suosittu taimistomatka tehtiin Backaksen tilalle.
Aloitettiin vartiointi ostopalveluna vartiointiliikkeeltä.
2001 Kerhotalon katto korjattiin ja sen keittiön ja wc-tilojen liittämistä viemäriverkostoon alettiin suunnitella. Kaupunki uusi aidan Kalervonkadulta Vallinkoskentielle uimalan puoleisella sivulla.
Marraskuussa myrskyt kaatoivat alueella puita.
Feromoni- ja liima-ansat tulivat suosituiksi omenapuissa ja vatukoissa, ja yhdistys jakoi niitä eri puolelle aluetta tuhohyönteistorjuntaan. Mehiläispöntöt tulivat alueelle.
Näytelmä- ja lauluryhmät järjestivät yhdessä ohjelmaa.
Kumpula-Vallila -kerhon toiminta päättyi. Kerho oli kokoontunut talvikaudella kerran kuussa, aluksi opintokerhona. Myöhemmin tehtiin paljon käsitöitä ja sitten tulivat mukaan teemaillat. Kerho järjesti myös yhteiset joulujuhlat.
2002 Huoltoportti, pieni parkkipaikka ja jäteasema valmistuivat Kalervonkadun puolelle.
75-vuotisjuhlaa vietettiin, ja juhlan kunniaksi tehtiin juhlakirja.
Kerhotalon sisäkatto korjattiin ja samalla parannettiin sisävalaistusta. Peltikaton kiinnitykset uusittiin. Tehtiin uusi lippukioski. Yhdistys pyysi kaupunkia hakemaan pois lasten leikkivälineitä, paitsi keinut, koska ne eivät täyttäneet EU:n vaatimuksia.
Mehiläispesiä tuotiin edelleen varaston lähimetsikköön ja syksyllä saatiin ostaa ”Kumpula-hunajaa”.
Pölläkänlahden Martat vierailivat.
2003 Kerhotalon kentälle tehtiin lapsia varten hiekkalaatikko. Keinut uusittiin ja niiden alle saatiin turvahiekkaa.
Aluejärjestön kesäkisat pidettiin Kumpulassa.
Näytelmä- ja lauluryhmät järjestivät ohjelmaa Kerhotalossa.
Alueelle laitettiin ulkovalaistus hämäräkytkimillä.
2004 Yhdistyksen laatima rakentamisopas (uusittu versio) jaettiin palstalaisille. Opas oli alun perin laadittu yhteistyössä kaupungin kanssa. Saunan rakentamistiedusteluun vastasi 24% myönteisesti ja 74% kielteisesti.
2005 Pääportin kukkapenkkejä kunnostettiin.
Kaupunginmuseo esitti kaupunkisuunnitteluvirastolle, että puutarhan asemakaavaan tulisi suojelumerkintä ”valtakunnallisesti merkittävä kohde”
Kansainvälisen Sp-liiton hallitus vieraili Kumpulassa. Kaupunginmuseo ja KSpy järjestivät Kumpulassa yhdessä julkisen tutustumiskävelyn, johon osallistui 120 henkilöä.
2006 Villikanit alkoivat aiheuttaa tuhoja.
Varasto, sähköpääkeskus ja ulkopenkit maalattiin. Vierailijoita kävi.
2007 KSpyn 80-vuotisjuhlia vietettiin. Juhlan kunniaksi teetettiin oma postimerkki, jota myöskin jäsenet saivat tilata. Alunperin sen piirsi Lasse Vuopio ja siinä näkyy myös Sulo Tähtitannerin ja Juha Tuhkasen kädenjälki.
Kerhotalo maalattiin sisältä, myöskin museo ja grilli maalattiin. Kerhotalon äänentoistolaitteet uusittiin. Japanilaisia puutarhaviljelijöitä kävi vierailulla.
Kuumailmapallo hätälaskeutui jätealueen viereiselle kentälle. Sinikellontien mökkien katot olivat vaarassa.
2008 Kerhotalon keittiössä tarvittiin suuri kalusteremontti vesivahingon jälkeen.
Vieraita kävi Japanista ja Porvoosta.
2009 Talvikaudella 2008-2009 villikanit aiheuttivat erittäin laajoja tuhoja.
Ruusutien alkupäähän laitettiin kääntöportti autoilun hillitsemiseksi. Yhdysvaltalainen opiskelija teki kyselyn viljelystä. Lapsilla oli taidekerho.
Valtion Museovirasto liitti Kumpulan siirtolapuutarhan valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen luetteloon.
2010 Juhlakentälle hankittiin uudet lastenkeinut. Vanhoja puita kaadettiin. Pääportin perennapenkkienentistämisen suunnittelua jatkettiin. Yhdistyksen kotisivut perustettiin.
2011 Talkookortti otettiin käyttöön. Pylväshaavat Kerhotalon edestä kaadettiin.
2012 Vietettiin yhdistyksen 85-vuosijuhlaa. Kerhotalon näyttämölle hankittiin uusi esirippu fondeineen.
Pääportin katujulkisivu entisöitiin: maalaus, uudet säleiköt ja istutukset.
Yhdistyksen logo uusittiin KSpy:n alkuperäisen lipun mukaisesti. Myös yhdistyksen merkki varovaisesti uudistuneena otettiin käyttöön. Pääportin ja Juhlakentän lipputankoihin suunniteltiin yhdistyksen oma viiri.
Kumpulan Viesti ilmestyi täysin uudistuneena ja nelivärisenä.
2013 Yhdistyksen kotisivut uudistettiin. Pidettiin viinirypäleen kasvatuskurssi. Haitallisia vieraslajeja torjuttiin.
2014 Viemärit rakennettiin Kerhotalolle ja vanhoille suihkuille. ’Käsityön farmijoukkue Kumpulan Kätsyt’ perustettiin. Kesäkuussa pidettiin ensimmäiset lastenkekkerit.
2015 Sähköisen valokuva-arkiston luominen aloitettiin.
2016 Aloitettiin sähköverkoston ja ulkovalaistuksen uudistaminen hankesuunnittelulla. Yhdistyksen ylimääräinen kokous antoi ohjeet jatkotyölle. Virustauti tappoi suurimman osan villikaneista. KSpy:n historiatyöryhmä perustettiin.
Juhlia vietettiin tavalliseen tapaan: juhannusjuhlat, lastenjuhlat, lauluiltoja jne.
Lohjan saaren Fruticetum-hedelmäpuupuutarhaan tehtiin retki.
2017 Vietettiin onnistuneet 90-vuotisjuhlat Kerhotalolla. Ohjelmassa oli sekä virallisempi osuus että kumpulalaisten laulu- ja runoesityksiä sekä torvisoittoa ja kepparityttöjen esitys. Juhlia varten kerättiin ja digitoitiin historiallista materiaalia. Kumpulan Viestistä tehtiin juhlanumero. Pitkäaikaisia jäseniä haastateltiin, ja aineistosta koottiin videofilmi.
Suomi 100 -juhlavuoden viettoon osallistuttiin tanssimalla hulahulaa juhannusjuhlissa ja syömällä yhdessä keskusaukiolla lyhtyjen alla ”Maailman suurimpien kyläjuhlien” merkeissä.
Sähköremontin suunnittelua jatkettiin toteutussuunnittelulla. Kotisivut uusittiin. Kursseilla opiskeltiin mm. hedelmäpuiden keikkausta ja bokashi-kompostointia.
2018 Pesutupaa ja wc-tiloja alettiin rakentaa lannoitevarastorakennukseen. Kaupunki hyväksyi uusien mökkien tyyppipiirustukset ja ne otettiin innolla käyttöön. Tyyppipiirustuksia käytettäessä ei enää tarvittu kaupungin toimenpidelupaa mökin rakentamiseen. Myös rakentamisohjeet uusittiin. Sähköverkoston uusimiseen ja ulkovalaistuksen parantamiseen tähtäävä hanke eteni urakkatarjouskilpailuun.
Juhannusta juhlittiin perinteisesti eli isosti, mutta kuivuuden ja tuulen vuoksi kokko voitiin polttaa vasta juhannuspäivänä. Kerhotalolla järjestettiin mm. yhteislaulua. Paahtavassa helteessä juostiin maraton. Valojuhlan yhteydessä järjestettiin piknik-illallinen Keskusaukiolla. Ympäristötiimi keräsi haitallisia vieraskasveja.
Uudet säännöt hyväksyttiin, ja yhdistyksen kokousrytmi muuttui. Taloushallinto ja jäsenrekisteri siirtyivät sähköiseen järjestelmään. Kaupunki perusti siirtolapuutarharyhmän päivittämään siirtolapuutarhoja koskevat ohjeet sekä laatimaan sopimuspohjan 2027 alkavalle kaudelle.
2019 Ylimääräisessä kokouksessa päätettiin sähköverkon uusimisesta, ja hanke käynnistyi loppusyksyllä. Lannoitevaraston pesula- ja wc-tilat avattiin käyttöön. Kerhotalosta tehtiin ensimmäinen kuntokartoitus.
Pääporttirakennuksen varasto siivottiin, ja tiloissa aloitti toimintansa heti suursuosion saavuttanut Latokahvila. Omenien keräys mehustukseen alkoi. Jätehuoltoon kiinnitettiin erityistä huomiota: kierrätystä laajennettiin, koulutusta järjestettiin ja jätehuolto-ohjeet uusittiin. Romukeräyksen yhteydessä avattiin Kierrätyslato.
Siirtolapuutarha osallistui ensimmäisen kerran Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Indonesian suurlähetystö järjesti kulttuuritapahtuman: tanssiesityksiä, musiikkia ja ruokaa. Kerhotalolla järjestettiin myös runo- ja musiikkimatinea sekä lastenjuhlat. Kausi lopetettiin tanssien.
Kurtturuusut olivat muuttuneet haitalliseksi vieraslajiksi, ja kaupunki poisti ne mm. Ruusutien varrelta. Kaupunki kaatoi myös ylikorkeiksi kasvaneet, alkujaan muotopuiksi leikatut lehmukset Keskusaukion kulmista. Ympäristötiimi keräsi taas vieraslajeja ja käynnisti niittyprojektin Unikkotien ja grillikatoksen välimaastossa.
Sähköinen uutiskirje otettiin käyttöön, mutta myös paperinen jäsenlehti Kumpulan Viesti ilmestyi edelleen. Toiminnan kehittämisestä tehtiin jäsenkysely.
2020 oli hyvin poikkeuksellinen vuosi. Koronavirus Covid-19 -pandemia esti kokoontumiset ja rajoitti liikkumista. Suurin osa kesätapahtumista jäi toteutumatta ja sääntömääräisiä kokouksia piti siirtää. Heti kauden alkaessa jouduttiin selvittämään yleisten tilojen käyttöä ja puhtaanapitoa koskevat poikkeusolojen määräykset. Ostopalveluja lisättiin.
Verohallituksen uudet ohjeet muuttivat talkootyöt verolliseksi tuloksi, ja entinen toimintamalli piti lopettaa. Jäsenpaneeli laati yhdistykselle uuden strategian ohjaamaan toimintasuunnitelmien ja talousarvioiden laadintaa. Kokousrajoitteiden vuoksi strategia voitiin hyväksyä vasta seuraavana vuonna.
Sähköremontti jatkui koko vuoden kesätaukoa lukuunottamatta.
Perinteiset hallituksen tekemät palstantarkastukset muutettiin jäseniä osallistaviksi katselmoinneiksi. Sähköinen uutiskirje alkoi ilmestyä säännöllisesti nimellä Kumpulan Viesti, ja paperilehti lakkautettiin.
2021 Koronapandemia jatkui rajoittaen toimintaa. Syyskokous 2020 saatiin pidettyä vasta kesäkuussa 2021. Siihen asti vuoden 2020 hallitus jatkoi ”toimitusministeristönä” hoitaen vain juoksevat asiat. Yhdistyksen uuden strategian hyväksyminen muutti toimintatapoja. Velvoittavasta talkootyöstä siirryttiin vapaaehtoisten aloitteellisuuteen. Ostopalvelujen osuus huollossa lisääntyi myös pandemian vuoksi.
Lähes kaikki alkukauden tapahtumat jouduttiin peruuttamaan. Latokahvila oli kuitenkin auki: kasvomaskit ja turvavälit käytössä. Syksyllä toiminta virkistyi, ja syyskaronkka päätti kauden. Omenien yhteiskeräys tuotti ennätyssadon.
Sähköremontti kääntyi loppusuoralle, mutta maaliin ei vielä päästy. Alueen lukkouudistuksen suunnittelu aloitettiin. Leikkimökeille saatiin tyyppipiirustukset.
2022 Pandemia-rajoitukset väistyivät alkuvuodesta, ja toiminta palautui vähitellen ennalleen. Avoimet puutarhat -päivän ohjelma laajeni entisestään. Omppuja kerättiin ja mehustettiin jälleen ennätysmäärä ja tuotanto laajeni siideriinkin.
Sähköremontti valmistui. Pääportin perennapenkeille laadittiin uudistussuunnitelma Elisabeth Kochin hengessä ja kaupunki aloitti syksyllä penkkien kunnostuksen. Porttien ja yleisten tilojen lukitus vaihdettiin iLoq-järjestelmään. Palstalaisten yhteydenotot ongelmatilanteissa helpottuivat, kun käyttöön otettiin päivystyspuhelin.
2023 Pääportin perennaistutusten uudistushanke valmistui. Pääportin ja Kerhotalon porttien lukot sähköistettiin. Tämä mahdollisti Kerhotalon portin pitämisen auki päiväsaikaan lenkkeilijöitä ja muita vierailijoita varten. Latokahvila ja Lannoitevälitys olivat entiseen tapaan suosittuja tukien myös taloutta.
2024 Jäsentyöpajoja järjestettiin toiminnan kehittämiseksi.
Kerhotalon katto uusittiin hätäkorjauksena. Kerhotalon kohtaloa pohdittiin. Ulkopuolisen asiantuntijan kuntoarvion pohjalta järjestettiin info- ja keskustelutilaisuus vaihtoehdoista: peruskorjaus vai uudisrakennus. Pääportille saatiin ajantasainen aluekartta.
Vuoden 2027 alusta voimaan tulevan vuokrasopimuksen luonnoksesta saatiin huolestuttavia ennakkotietoja: sekä maavuokran että huoltovastuiden on esitetty nousevan merkittävästi. Helsingin siirtolapuutarhat ryhtyivät kampanjoimaan ehtojen kohtuullistamiseksi tavoitteena vaikuttaa erityisesti uusiin kaupunginvaltuutettuihin.
Kotisivujen uudistustyö aloitettiin. Historiaryhmä aloitti työnsä vuoden 2027 100-vuotisjuhlia silmällä pitäen.